lauantai, 1. maaliskuu 2008

# neljännessata - viimeistä kertaa vuodattamassa.

Nanninen siirtyy toistaiseksi bloggeriin vuodattamaan. Tervetuloa perässä, jos uskallatte. Blogilistalta tilaaville (keitä ikinä olettekin) tiedoksi, että vanhalla linkillä pääsee seuraamaan uuttakin blogia.

maanantai, 25. helmikuu 2008

#24 - jossa opiskellaan vähemmän ahkerasti

Annoin itselleni luvan lusmuta yleisestä fonetiikasta ja lukea sen sijaan kielioppia huomiseen tenttiin. (Paniikissa? Minäkö? Kysyttekin...) Aivo nyrjähtää sanastopuolen kanssa, ei tässä muuten mitään. Fonologian, morfologian, syntaksin ja pragmaattisuuden vielä ymmärrän, finiitti- ja infiniittiverbitkin menevät, mutta nuo miljoonat eri sivulausetyypit alkavat jo hiukan mennä yli. (Ei niitä nyt ehkä miljoonaa ole, likempänä viittätoista. Ei takerruta sivuseikkoihin.)

Aamupäivän aikana sain siis luettua tuon koko kielioppikirjan kolmanteen kertaan (saa luvan riittää), nyt askartelen tuon harjoituskirjan parissa ja pohdin, uskaltaisinko yrittää arpoa sieltä niitä harjoituksia, jotka todennäköisimmin tulevat tenttiin. (Jos kymmenen tehtävän ratkaisemiseen menee tunti ja harjoituksia on kirjassa satakunta, lienee selvää, että
a) ei kannattaisi päivittää blogia ratkomisen sijaan, ja
b) ei kannata edes yrittää saada kaikkia tehtäviä tehtyä.

Kummasti opiskelumotivaatio romahtaa aina näin tenttiviikon hiipiessä niskaan. (Ja ei, meillä ei virallisesti edes ole tenttiviikkoa. Jotenkin ne tentit silti kasaantuvat aina samalle viikolle.)

Lyhyestä virsi kaunis, siispä pikakelauksella seuraavat:
- perjantain treffit #2 menivät väldigt bra
- ensi viikonlopuksi äidin luo
- pohdiskelen blogin siirtämistä Bloggeriin/Blogspotiin/mikälie
- Josh Groban on syrän.


lauantai, 23. helmikuu 2008

#23 - jossa ollaan huvittuneita ja sangen saamattomia

Olisihan se pitänyt arvata. Blogini ensimmäinen kommentti ikuna liittyy pakkoruotsiin, vaikka itse en ole tainnut aihetta kertaakaan käsitellä missään muodossaan. Enkä aio muuten käsitelläkään. Minulla on omat mielipiteeni, teillä on omanne, kaikki ovat iloisia, kiitoshei, tack å hej. Otan kantaa tasan allaolevan ruotsinkielisen kommentin sekä Wikipediasta kähvelletyn kuvan verran.

Tein ruokaa. (Oli hyvää.) Söin liikaa. (Oli hyvää.) Nyt pitäisi mönkiä taistelemaan ääntämisen kanssa. (Ei hyvää.) Sallin itselleni vielä inan pidemmän löhöilyhetken koneella (15:45 saakka) ja möngin sitten olkkariin pänttäämään.

Jag är så jävla irriterad av den där kommentaren att jag faktiskt tänker mig om jag borde börja skriva några svenskspråkiga texter på den här bloggen då och då - eller börja skriva en helt svenskspråkig blogg och tillfoga den på Blogilista. Troligen skulle jag få väldigt många kommentarer där...

1317691.jpg
(Kuvassa Ruotsi ennen vuotta 1809. Ei Ruotsi-Suomi
 vaan Ruotsi. Kyseessä oli yksi, yhtenäinen valtio, us-
kotellaanpa nykysuomalaisille sitten mitä tahansa...)

torstai, 21. helmikuu 2008

#22 - jossa pohditaan elämän suuria kysymyksiä

Miten on mahdollista, että minulla on niin paljon niin ihania vaatteita, jotka eivät kuitenkaan sovi yhteen toistensa kanssa? Miten kaikki muut tuntuvat osaavan kirjoittaa fiksumpia, hienompia ja kauniimpia blogimerkintöjä? Onko kaupasta ulos selviäminen karkkia ostamatta todellakin näin iso juttu? Miksi olen viime päivinä ollut kuin ahteriinsa ammuksen saanut Ursus arctos? Voiko naisihmisen huone tosiaan olla näin sekainen kuin minun huoneeni? Miksei ruoka valmista itse itseään? Miksen koskaan noudata kauppalistaa? Minkä pirun takia opintotuki ei ole suurempi? Onko naisilla ylipäätään olemassa jonkinlainen shoppailugeeni? Uskaltaisinko hankkia ensi syksynä kissan ja/tai koiran? Jos kyllä, mistä saan rahat pentuun, eläinlääkärijuttuihin, ruokaan jne.? Onko minun tosiaan ihan pakko jatkaa töitä ensi vuonna, jotta saan edes jotain tuloja säästyäkseni opintotuella kituutukselta? Miksi lottovoiton todennäköisyyden täytyy olla niin kovin pieni?

Miksi vuodatan blogissani, kun minun pitäisi olla pänttäämässä ruotsin konsonanttisysteemiä?

sunnuntai, 17. helmikuu 2008

#21 - päätön päivitys

Selvittiinpä sitä sitten taas yhdestä ystävänpäivästä hengissä. Hurraa! Tärskyilläkin meni oikein mukavasti; periaatesyistä en kuitenkaan juorua niistä sen enempää (tässä blogissa).

Sain ystävänpäivänä töitä. Istun vanhan tutun ketjun kassalla täällä Nääsvillessä maaliskuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Oi onnea. (OBS! Ironi!) Niin paljon kuin työtä vihaankin, pakko sitä rahaa on jostain saada kesälläkin, kun KELA ei halua antaa opintotukea. (Kurjakkeet.) Tuskinpa minä silti siihen (kassalle) kuolen. Kotimatkat tosin ovat pelkkää suoraa ylämäkeä, joten saattaapi olla, että se koituu kohtalokseni. (Heh.) Pomoihminen vaikutti ihan mukavalta ja sitä rataa. Enköhän minä yhdestä viisikuukautisesta kassalla selviä, eller hur?

Viikonloppu on (perjantain tärskyjä lukuunottamatta) sujunut enemmän tai vähemmän iloisesti toisen kotimaisen ääntämisen parissa. (Nelisenkymmentä sivua materiaalia jäljellä - voiton puolella jo siis!) Niiden lisäksi pitäisi tänään vilaista hiukkasen ruotsin kielioppikoukeroita, väsäillä tuo esseerunko kunnolla kuntoon, lukaista parit sonetit in English ja muistaa katsoa Wallander. Eiköhän noilla yhden sunnuntain tapettua saa.

Tahdon myös todeta, että ruoka-, resepti- ja leivontablogit ovat julmia. Päädyn aina lukemaan niitä, kun tili alkaa olla miinuksella eikä jääkaapissakaan ole muuta kuin valo. (Minulta loppui eilen tonnikala. Miettikääpä sitä sitten.) Tahtoisin niiiin tehdä sitä ja tätä ja tuota, leipoa ja namustella jajajaja... Mutta eih. Odottakaapas vain. Kesällä, kun saan jokseenkin säännöllisesti rahaa (josta pitäisi jäädä jopa hieman enemmän kuin se 13€/viikko elämiseen), alan kokkailla. Tai vaihtoehtoisesti luen kellon ympäri ja käyn välissä pyytelemässä bonuskortteja ja henkkareita tuolla parin kilometrin päässä. Vi får se.

Mutta nyt puhelu pääsponsorille (joka myös äitinä tunnetaan), sitten tahkoamaan tuota fonetiikkaa, josko vaikka oppisinkin jotain ruotsin ääntämisestä. (Äänteet hallitsen jo aika hyvin, suprasegmentaaliset ominaisuudet hiukan takkuavat edelleen.)



/N