Nannisen loki.

# neljännessata - viimeistä kertaa vuodattamassa.

2008-03-01T21:37:00+02:00

Nanninen siirtyy toistaiseksi bloggeriin vuodattamaan. Tervetuloa perässä, jos uskallatte. Blogilistalta tilaaville (keitä ikinä olettekin) tiedoksi, että vanhalla linkillä pääsee seuraamaan uuttakin blogia.

http://tiitiwee.blogspot.com

#24 - jossa opiskellaan vähemmän ahkerasti

2008-02-25T14:35:00+02:00

Annoin itselleni luvan lusmuta yleisestä fonetiikasta ja lukea sen sijaan kielioppia huomiseen tenttiin. (Paniikissa? Minäkö? Kysyttekin...) Aivo nyrjähtää sanastopuolen kanssa, ei tässä muuten mitään. Fonologian, morfologian, syntaksin ja pragmaattisuuden vielä ymmärrän, finiitti- ja infiniittiverbitkin menevät, mutta nuo miljoonat eri sivulausetyypit alkavat jo hiukan mennä yli. (Ei niitä nyt ehkä miljoonaa ole, likempänä viittätoista. Ei takerruta sivuseikkoihin.)

Aamupäivän aikana sain siis luettua tuon koko kielioppikirjan kolmanteen kertaan (saa luvan riittää), nyt askartelen tuon harjoituskirjan parissa ja pohdin, uskaltaisinko yrittää arpoa sieltä niitä harjoituksia, jotka todennäköisimmin tulevat tenttiin. (Jos kymmenen tehtävän ratkaisemiseen menee tunti ja harjoituksia on kirjassa satakunta, lienee selvää, että
a) ei kannattaisi päivittää blogia ratkomisen sijaan, ja
b) ei kannata edes yrittää saada kaikkia tehtäviä tehtyä.

Kummasti opiskelumotivaatio romahtaa aina näin tenttiviikon hiipiessä niskaan. (Ja ei, meillä ei virallisesti edes ole tenttiviikkoa. Jotenkin ne tentit silti kasaantuvat aina samalle viikolle.)

Lyhyestä virsi kaunis, siispä pikakelauksella seuraavat:
- perjantain treffit #2 menivät väldigt bra
- ensi viikonlopuksi äidin luo
- pohdiskelen blogin siirtämistä Bloggeriin/Blogspotiin/mikälie
- Josh Groban on syrän.

#23 - jossa ollaan huvittuneita ja sangen saamattomia

2008-02-23T15:34:00+02:00

Olisihan se pitänyt arvata. Blogini ensimmäinen kommentti ikuna liittyy pakkoruotsiin, vaikka itse en ole tainnut aihetta kertaakaan käsitellä missään muodossaan. Enkä aio muuten käsitelläkään. Minulla on omat mielipiteeni, teillä on omanne, kaikki ovat iloisia, kiitoshei, tack å hej. Otan kantaa tasan allaolevan ruotsinkielisen kommentin sekä Wikipediasta kähvelletyn kuvan verran.

Tein ruokaa. (Oli hyvää.) Söin liikaa. (Oli hyvää.) Nyt pitäisi mönkiä taistelemaan ääntämisen kanssa. (Ei hyvää.) Sallin itselleni vielä inan pidemmän löhöilyhetken koneella (15:45 saakka) ja möngin sitten olkkariin pänttäämään.

Jag är så jävla irriterad av den där kommentaren att jag faktiskt tänker mig om jag borde börja skriva några svenskspråkiga texter på den här bloggen då och då - eller börja skriva en helt svenskspråkig blogg och tillfoga den på Blogilista. Troligen skulle jag få väldigt många kommentarer där...

(Kuvassa Ruotsi ennen vuotta 1809. Ei Ruotsi-Suomi
vaan Ruotsi. Kyseessä oli yksi, yhtenäinen valtio, us-
kotellaanpa nykysuomalaisille sitten mitä tahansa...)

#22 - jossa pohditaan elämän suuria kysymyksiä

2008-02-21T15:13:00+02:00

Miten on mahdollista, että minulla on niin paljon niin ihania vaatteita, jotka eivät kuitenkaan sovi yhteen toistensa kanssa? Miten kaikki muut tuntuvat osaavan kirjoittaa fiksumpia, hienompia ja kauniimpia blogimerkintöjä? Onko kaupasta ulos selviäminen karkkia ostamatta todellakin näin iso juttu? Miksi olen viime päivinä ollut kuin ahteriinsa ammuksen saanut Ursus arctos? Voiko naisihmisen huone tosiaan olla näin sekainen kuin minun huoneeni? Miksei ruoka valmista itse itseään? Miksen koskaan noudata kauppalistaa? Minkä pirun takia opintotuki ei ole suurempi? Onko ~~naisilla~~ ylipäätään olemassa jonkinlainen shoppailugeeni? Uskaltaisinko hankkia ensi syksynä kissan ja/tai koiran? Jos kyllä, mistä saan rahat pentuun, eläinlääkärijuttuihin, ruokaan jne.? Onko minun tosiaan ihan pakko jatkaa töitä ensi vuonna, jotta saan edes jotain tuloja säästyäkseni opintotuella kituutukselta? Miksi lottovoiton todennäköisyyden täytyy olla niin kovin pieni?

Miksi vuodatan blogissani, kun minun pitäisi olla pänttäämässä ruotsin konsonanttisysteemiä?

#21 - päätön päivitys

2008-02-17T14:47:00+02:00

Selvittiinpä sitä sitten taas yhdestä ystävänpäivästä hengissä. Hurraa! Tärskyilläkin meni oikein mukavasti; periaatesyistä en kuitenkaan juorua niistä sen enempää (tässä blogissa).

Sain ystävänpäivänä töitä. Istun vanhan tutun ketjun kassalla täällä Nääsvillessä maaliskuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Oi onnea. (OBS! Ironi!) Niin paljon kuin työtä vihaankin, pakko sitä rahaa on jostain saada kesälläkin, kun KELA ei halua antaa opintotukea. (Kurjakkeet.) Tuskinpa minä silti siihen (kassalle) kuolen. Kotimatkat tosin ovat pelkkää suoraa ylämäkeä, joten saattaapi olla, että se koituu kohtalokseni. (Heh.) Pomoihminen vaikutti ihan mukavalta ja sitä rataa. Enköhän minä yhdestä viisikuukautisesta kassalla selviä, eller hur?

Viikonloppu on (perjantain tärskyjä lukuunottamatta) sujunut enemmän tai vähemmän iloisesti toisen kotimaisen ääntämisen parissa. (Nelisenkymmentä sivua materiaalia jäljellä - voiton puolella jo siis!) Niiden lisäksi pitäisi tänään vilaista hiukkasen ruotsin kielioppikoukeroita, väsäillä tuo esseerunko kunnolla kuntoon, lukaista parit sonetit in English ja muistaa katsoa Wallander. Eiköhän noilla yhden sunnuntain tapettua saa.

Tahdon myös todeta, että ruoka-, resepti- ja leivontablogit ovat julmia. Päädyn aina lukemaan niitä, kun tili alkaa olla miinuksella eikä jääkaapissakaan ole muuta kuin valo. (Minulta loppui eilen tonnikala. Miettikääpä sitä sitten.) Tahtoisin niiiin tehdä sitä ja tätä ja tuota, leipoa ja namustella jajajaja... Mutta eih. Odottakaapas vain. Kesällä, kun saan jokseenkin säännöllisesti rahaa (josta pitäisi jäädä jopa hieman enemmän kuin se 13€/viikko elämiseen), alan kokkailla. Tai vaihtoehtoisesti luen kellon ympäri ja käyn välissä pyytelemässä bonuskortteja ja henkkareita tuolla parin kilometrin päässä. Vi får se.

Mutta nyt puhelu pääsponsorille (joka myös äitinä tunnetaan), sitten tahkoamaan tuota fonetiikkaa, josko vaikka oppisinkin jotain ruotsin ääntämisestä. (Äänteet hallitsen jo aika hyvin, suprasegmentaaliset ominaisuudet hiukan takkuavat edelleen.)

/N

#20 - jossa pohditaan ylihuomista.

2008-02-12T21:15:00+02:00

Ystävänpäivä - sinkkuhumanistille ehkäpä vuoden ahdistavin päivä. (Ainakin, jos unohdetaan ne muutama ilkeä kielioppitentti. Usch.) Kaikki on niiiin söpöä ja niiiiin vaaleanpunaista ja niiiiiin blah.

Älkää ymmärtäkö väärin. Ei minulla mitään söpöilyä vastaan sinänsä ole. Eikä oikeastaan vaaleanpunaistakaan. Romanttiset leffat (englanniksi voisi käyttää ehkäpä termiä "chick flick") uppoavat minuun kuin , suosikkikirjani ovat (lähes poikkeuksetta) ihmissuhderomaaneja tai suoranaista sosiaalipornoa. Ongelmana on enemmänkin se, että olen sinkkuhumanisti.

Ihan Ensimmäinen Oikea Poikaystäväni joskus monta, monta aikaa sitten jätti minut tekstiviestillä (!) ystävänpäivän aattona. Ei kiva kokemus viisitoistavuotiaalle, joka oli ollut saman hepun kanssa kaksi vuotta yhdessä. (Näin jälkikäteen ajateltuna toki myönnän olevani tyytyväinen siihen, että pääsin tyypistä eroon jo tuossa vaiheessa. Sattui se silti silloin. Siis tekstiviestillä!)

Sen jälkeen olen ollut joka ystävänpäivänä sosiaaliselta statukseltani sinkku. Angst! Enkä saa edes montaa korttia, vaikka Naamiksessa on melkein sata kaveria. :'<

Okei, vitsit vitseinä. (Facebook-kohta oli vitsi. Muutoin olen pysytellyt totuudessa; the whole truth, and nothing but the truth.) Yleensä taidan vuodattaa ihmisille, miten ystävänpäivä on taas yksi yltiökaupallinen, amerikkalaissyntyinen juhlapyhä, jolla ei ole oikeasti yhtään mitään merkitystä kenellekään muulle paitsi korttikauppialle. "Lite liksom julen", kuten ystäväiseni Anders asian ilmaisi.

Mitkäkö ovat minun suunnitelmani tälle kirotulle torstaille? Istun pari tuntia yliopistolla pohtimassa ruotsin prosodiaa ja/tai lauseintonaatiota, käyn työhaastattelussa (päässen [positiivi] taas kassalle: oi onnea...), haen Alkosta pullon (halpaa) punaviinia (kunnon humanistimeiningillä) sekä pänttään tentteihin ja/tai kirjoitan esseetä iltakahdeksaan saakka, minkä jälkeen lyllerrän viinipullon kanssa katsomaan maailman parasta elokuvaa kera kirahvini. Perjantaina selvitän punkkukrapulaisen pääni ja iltasella menen (uskokaa tai älkää!) kunnon leffa plus ruokaa -treffeille.

Ei huono suunnitelma ollenkaan, vaikka itse sanonkin. ;)

#19 - jossa houraillaan mm. ruotsalaisesta musiikista.

2008-02-07T19:19:00+02:00

Vaihteeksi (obs! ironi) kipeänä. Tällä kertaa vaihteeksi (obs! ironi) lämpöä ja perusflunssan oireet. Mikäs tässä ollessa. Päätin, että saan pitää yhden huilipäivän. Huomenna pitääkin sitten mennä keskustaan kerjäämään töitä ja lipastolle tulostelemaan ensi viikon brittikirjallisuustekstejä. Ja siivota tämä romuläjä, jota joskus olen huoneeksinikin kutsunut. (Äiti järkyttyisi, jos näkisi tyttärensä huoneen olevan vielä kamalammassa kunnossa kuin kotinurkissa yhä pyörivän veljen vastaavan...)

Miten nämä viikot menevät näin pirun nopeasti? Juurihan sitä aloitettiin pieninä ja tyhminä fukseina yliopiskelu! Olemme edelleen tyhmiä ja fukseja, muttemme enää niin pieniä. Emmekä myöskään enää eksy kampuksella. (Terveisiä vain anglistipuolelle. >:P Me nordistit nyt vain olemme tyylikkäämpiä, fiksumpia, kauniimpia, seksikkäämpiä, ja meillä on ihanammat lehtorit. Tai ainakin se yksi.) Enää pari hassua viikkoa jäljellä, sitten on 3/4 ensimmäisestä vuodesta ohi. Helt galet.

Miksi ruotsalaisten täytyy tehdä kaikki suomalaisia paremmin frågar jag ba'. Onneksi Lauluyhtye Rajaton sentään hakkaa The Real Groupin - vaikkakin niukasti. TRG esiintyy täällä Nääsvillessä tämän kuun loppupuolella (lausutaan: [reilun vi:kon kulut:ua]), mutta lipuilla on hintaa sen verran komeasti, etten pääse katsomaan. Kurjakkeiden olisi parempi tulla pian takaisin. Hör ni, era svenskar!!? Ni måste komma tillbaka när jag faktiskt har råd att köpa en biljett. Tackskaniha.

Näin ohimennen mainittuna, todennäköisyys, että TRG:n heput lukevat blogiani, lienee aika pieni. Laitetaan kuumehoureiden piikkiin, ok?

Ja ihan näin ohimennen on mainittava, että on kertakaikkisen väärin, että kaikki oikeasti (siis aikustenoikeesti - ehkä kamalin sanonta tässä kielessä, yök!) hyvät (mies)laulajat ovat viidenkympin pahemmalla puolella. Saanko edes murjottaa? Kun vertaa 80-luvulla napsittuja kuvia näihin parikymmentä vuotta myöhemmin napsaistuihin, syy on helppo keksiä: prkleen ysärit! Pilasivat ([vanhensivat]) mieheni! Jos verrataan vaikka {ysk} ihan sattumanvaraisesti valittuja artisteja - vaikkapa Tommy Körbergiä ja Philip Quastia (kysehän siis ei ole mitenkään maailman kahdesta parhaasta miesartistista; se, että tuo tuntuu olevan vain minun mielipiteeni ei vaikuta tämän tutkimuksen objektiivisuuteen millään tavoin) - on selvää, että niiden välillä (siis 1990-luvulla) tapahtui kamaluuksia. Katsokaapa itse.

Philipin kuvat (vas.) 1989 ja 2007, Tommyn kuvat (oik.) 1988 ja 2006 (?).

... Toisaalta, nyt kun noita kuvia katsoo tässä - eihän tuo muutos nyt niin paha ole, right? Ja heppujen äänetkin ovat vain parantuneet. Ehkäpä minun pitäisi vain pitää iso suuni kiinni ja mönkiä peiton alle horrostamaan tätä kuumetta pois. :D

#18 - jossa ollaan kailahdettu.

2008-02-04T18:30:00+02:00

Oi Uuno, Uuno... Jos et olisi 30-luvulla kuollut homoseksuaali, menisin kanssasi tältä istumalta naimisiin. <3 Tästä ei (suomenkielinen) runous paremmaksi tule. Runo näpistetty Project Gutenbergistä.

Enquistin lukemisen ohella on siis tullut lueskeltua Kailaksen tuotantoa, jos joku ei sitä vielä arvannut. Heppuli on ehdottomasti suosikkirunoilijani - ja kaiken huipuksi kääntänyt kakkossuosikkirunoilijani runoja ruotsista suomeen! Ihana mies. Hiukan kuollut, mutta eipä tuo kai niin haittaa...

/N

#17 - jossa ollaan käyty keikalla ja lueskeltu.

2008-02-01T18:05:00+02:00

Kentin keikasta en osaa sanoa mitään älykästä. Ei noin mahtavaa kokemusta voi alistaa sanoille, jotka eivät kuitenkaan pysty välittämään tilanteen yleistä mahtavuutta edes osittain teille, jotka ette paikalla olleet. Katson kuitenkin aiheelliseksi tarjoutua nappaamaan Jocken haaremiini, joka alkaa olla huolestuttavan täynnä ruotsalaisia miehiä. I varje fall är han riktigt snygg, vaikkei sitä kamerakännykkälaatuisesta kuvasta ehkä heti uskoisikaan... <3

Tämän viikon kirja tuli sekin luettua. C. Ahernin P.S. Rakastan sinua - suosittelen kaikille, jotka tahtovat itkeä ja/tai nauraa joutumatta välttämättä ajattelemaan ja/tai analysoimaan liikaa. Ei missään nimessä huono kirja. Seuraavaksi vuorossa ruotsalaista käännettyä kirjallisuutta.

Nyt takaisin kaksikielisyysmateriaalien pariin. Pakko olla tekevinään jotain hyödyllistä.

/N

#16 - jossa on käyty kirjastossa.

2008-01-29T22:17:00+02:00

Tosin vain yliopiston kirjastossa. Eikä oikeastaan edes pääkirjastontapaisessa vaan ihan vain tuossa humanististen ja kasvatustieteiden kirjastossa, joka möllöttää mukavan lähellä. (Ts. ei tarvitse mennä ulos. :D) Mukaan tarttui mukava kasa materiaalia kaksikielisyydestä ja enemmän tai vähemmän ex tempore myös yksi lasten kieltenoppimista käsittelevä opus. Eiköhän noiden pohjalta yhden esseen saa askarreltua.

Yleisen fonetiikan luento nyrjäytti aivoni. Käsitin kyllä periaatteessa ihan hyvin eksplosiivit, implosiivit ja avulsiivit (clicks), mutta miten pirussa !Xóõssa voi olla kahdeksankymmentäkolme eri avulsiivia?! Ei jaksa ymmärtää, argh! Ja ihan näin by the way, John Donne on halpa Uuno Kailas -kopio. (Se, että Donne vaikutti useamman vuosisadan ennen Kailasta ei vaikuta tähän mitenkään.)

Viikonlopuksi porukoita kiusaamaan. Sitten pysyttelenkin Nääsvillessä loppuperiodin (ts. maaliskuun alkuun), ellei ihmeitä tapahdu. Pakko päntätä, hankkia elämä och så vidare.

Nyt kuitenkin lueskelemaan Ahernia ja piiiiitkät yöunet korvaamaan viimeöiset kolmen tunnin torkut.

Gonatt.

/N

Ett rosenträd jag äger
mitt hjärta till behag,
och än i frost och vintersnö
det blommar varje dag.