Vaihteeksi (obs! ironi) kipeänä. Tällä kertaa vaihteeksi (obs! ironi) lämpöä ja perusflunssan oireet. Mikäs tässä ollessa. Päätin, että saan pitää yhden huilipäivän. Huomenna pitääkin sitten mennä keskustaan kerjäämään töitä ja lipastolle tulostelemaan ensi viikon brittikirjallisuustekstejä. Ja siivota tämä romuläjä, jota joskus olen huoneeksinikin kutsunut. (Äiti järkyttyisi, jos näkisi tyttärensä huoneen olevan vielä kamalammassa kunnossa kuin kotinurkissa yhä pyörivän veljen vastaavan...)
Miten nämä viikot menevät näin pirun nopeasti? Juurihan sitä aloitettiin pieninä ja tyhminä fukseina yliopiskelu! Olemme edelleen tyhmiä ja fukseja, muttemme enää niin pieniä. Emmekä myöskään enää eksy kampuksella. (Terveisiä vain anglistipuolelle. >:P Me nordistit nyt vain olemme tyylikkäämpiä, fiksumpia, kauniimpia, seksikkäämpiä, ja meillä on ihanammat lehtorit. Tai ainakin se yksi.) Enää pari hassua viikkoa jäljellä, sitten on 3/4 ensimmäisestä vuodesta ohi. Helt galet.
Miksi ruotsalaisten täytyy tehdä kaikki suomalaisia paremmin frågar jag ba'. Onneksi Lauluyhtye Rajaton sentään hakkaa The Real Groupin - vaikkakin niukasti. TRG esiintyy täällä Nääsvillessä tämän kuun loppupuolella (lausutaan: [reilun vi:kon kulut:ua]), mutta lipuilla on hintaa sen verran komeasti, etten pääse katsomaan. Kurjakkeiden olisi parempi tulla pian takaisin. Hör ni, era svenskar!!? Ni måste komma tillbaka när jag faktiskt har råd att köpa en biljett. Tackskaniha.
Näin ohimennen mainittuna, todennäköisyys, että TRG:n heput lukevat blogiani, lienee aika pieni. Laitetaan kuumehoureiden piikkiin, ok?
Ja ihan näin ohimennen on mainittava, että on kertakaikkisen väärin, että kaikki oikeasti (siis aikustenoikeesti - ehkä kamalin sanonta tässä kielessä, yök!) hyvät (mies)laulajat ovat viidenkympin pahemmalla puolella. Saanko edes murjottaa? Kun vertaa 80-luvulla napsittuja kuvia näihin parikymmentä vuotta myöhemmin napsaistuihin, syy on helppo keksiä: prkleen ysärit! Pilasivat ([vanhensivat]) mieheni! Jos verrataan vaikka {ysk} ihan sattumanvaraisesti valittuja artisteja - vaikkapa Tommy Körbergiä ja Philip Quastia (kysehän siis ei ole mitenkään maailman kahdesta parhaasta miesartistista; se, että tuo tuntuu olevan vain minun mielipiteeni ei vaikuta tämän tutkimuksen objektiivisuuteen millään tavoin) - on selvää, että niiden välillä (siis 1990-luvulla) tapahtui kamaluuksia. Katsokaapa itse.
Philipin kuvat (vas.) 1989 ja 2007, Tommyn kuvat (oik.) 1988 ja 2006 (?).
/N
Miten nämä viikot menevät näin pirun nopeasti? Juurihan sitä aloitettiin pieninä ja tyhminä fukseina yliopiskelu! Olemme edelleen tyhmiä ja fukseja, muttemme enää niin pieniä. Emmekä myöskään enää eksy kampuksella. (Terveisiä vain anglistipuolelle. >:P Me nordistit nyt vain olemme tyylikkäämpiä, fiksumpia, kauniimpia, seksikkäämpiä, ja meillä on ihanammat lehtorit. Tai ainakin se yksi.) Enää pari hassua viikkoa jäljellä, sitten on 3/4 ensimmäisestä vuodesta ohi. Helt galet.
Miksi ruotsalaisten täytyy tehdä kaikki suomalaisia paremmin frågar jag ba'. Onneksi Lauluyhtye Rajaton sentään hakkaa The Real Groupin - vaikkakin niukasti. TRG esiintyy täällä Nääsvillessä tämän kuun loppupuolella (lausutaan: [reilun vi:kon kulut:ua]), mutta lipuilla on hintaa sen verran komeasti, etten pääse katsomaan. Kurjakkeiden olisi parempi tulla pian takaisin. Hör ni, era svenskar!!? Ni måste komma tillbaka när jag faktiskt har råd att köpa en biljett. Tackskaniha.
Näin ohimennen mainittuna, todennäköisyys, että TRG:n heput lukevat blogiani, lienee aika pieni. Laitetaan kuumehoureiden piikkiin, ok?
Ja ihan näin ohimennen on mainittava, että on kertakaikkisen väärin, että kaikki oikeasti (siis aikustenoikeesti - ehkä kamalin sanonta tässä kielessä, yök!) hyvät (mies)laulajat ovat viidenkympin pahemmalla puolella. Saanko edes murjottaa? Kun vertaa 80-luvulla napsittuja kuvia näihin parikymmentä vuotta myöhemmin napsaistuihin, syy on helppo keksiä: prkleen ysärit! Pilasivat ([vanhensivat]) mieheni! Jos verrataan vaikka {ysk} ihan sattumanvaraisesti valittuja artisteja - vaikkapa Tommy Körbergiä ja Philip Quastia (kysehän siis ei ole mitenkään maailman kahdesta parhaasta miesartistista; se, että tuo tuntuu olevan vain minun mielipiteeni ei vaikuta tämän tutkimuksen objektiivisuuteen millään tavoin) - on selvää, että niiden välillä (siis 1990-luvulla) tapahtui kamaluuksia. Katsokaapa itse.
Philipin kuvat (vas.) 1989 ja 2007, Tommyn kuvat (oik.) 1988 ja 2006 (?).
... Toisaalta, nyt kun noita kuvia katsoo tässä - eihän tuo muutos nyt niin paha ole, right? Ja heppujen äänetkin ovat vain parantuneet. Ehkäpä minun pitäisi vain pitää iso suuni kiinni ja mönkiä peiton alle horrostamaan tätä kuumetta pois. :D
/N
Kommentit