Ystävänpäivä - sinkkuhumanistille ehkäpä vuoden ahdistavin päivä. (Ainakin, jos unohdetaan ne muutama ilkeä kielioppitentti. Usch.) Kaikki on niiiin söpöä ja niiiiin vaaleanpunaista ja niiiiiin blah.

Älkää ymmärtäkö väärin. Ei minulla mitään söpöilyä vastaan sinänsä ole. Eikä oikeastaan vaaleanpunaistakaan. Romanttiset leffat (englanniksi voisi käyttää ehkäpä termiä "chick flick") uppoavat minuun kuin <sovella tähän haluamaasi metaforaa>, suosikkikirjani ovat (lähes poikkeuksetta) ihmissuhderomaaneja tai suoranaista sosiaalipornoa. Ongelmana on enemmänkin se, että olen sinkkuhumanisti.

Ihan Ensimmäinen Oikea Poikaystäväni joskus monta, monta aikaa sitten jätti minut tekstiviestillä (!) ystävänpäivän aattona. Ei kiva kokemus viisitoistavuotiaalle, joka oli ollut saman hepun kanssa kaksi vuotta yhdessä. (Näin jälkikäteen ajateltuna toki myönnän olevani tyytyväinen siihen, että pääsin tyypistä eroon jo tuossa vaiheessa. Sattui se silti silloin. Siis tekstiviestillä!)

Sen jälkeen olen ollut joka ystävänpäivänä sosiaaliselta statukseltani sinkku. Angst! Enkä saa edes montaa korttia, vaikka Naamiksessa on melkein sata kaveria. :'<

Okei, vitsit vitseinä. (Facebook-kohta oli vitsi. Muutoin olen pysytellyt totuudessa; the whole truth, and nothing but the truth.) Yleensä taidan vuodattaa ihmisille, miten ystävänpäivä on taas yksi yltiökaupallinen, amerikkalaissyntyinen juhlapyhä, jolla ei ole oikeasti yhtään mitään merkitystä kenellekään muulle paitsi korttikauppialle. "Lite liksom julen", kuten ystäväiseni Anders asian ilmaisi.

Mitkäkö ovat minun suunnitelmani tälle kirotulle torstaille? Istun pari tuntia yliopistolla pohtimassa ruotsin prosodiaa ja/tai lauseintonaatiota, käyn työhaastattelussa (päässen [positiivi] taas kassalle: oi onnea...), haen Alkosta pullon (halpaa) punaviinia (kunnon humanistimeiningillä) sekä pänttään tentteihin ja/tai kirjoitan esseetä iltakahdeksaan saakka, minkä jälkeen lyllerrän viinipullon kanssa katsomaan maailman parasta elokuvaa kera kirahvini. Perjantaina selvitän punkkukrapulaisen pääni ja iltasella menen (uskokaa tai älkää!) kunnon leffa plus ruokaa -treffeille.

Ei huono suunnitelma ollenkaan, vaikka itse sanonkin. ;)