Selvittiinpä sitä sitten taas yhdestä ystävänpäivästä hengissä. Hurraa! Tärskyilläkin meni oikein mukavasti; periaatesyistä en kuitenkaan juorua niistä sen enempää (tässä blogissa).
Sain ystävänpäivänä töitä. Istun vanhan tutun ketjun kassalla täällä Nääsvillessä maaliskuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Oi onnea. (OBS! Ironi!) Niin paljon kuin työtä vihaankin, pakko sitä rahaa on jostain saada kesälläkin, kun KELA ei halua antaa opintotukea. (Kurjakkeet.) Tuskinpa minä silti siihen (kassalle) kuolen. Kotimatkat tosin ovat pelkkää suoraa ylämäkeä, joten saattaapi olla, että se koituu kohtalokseni. (Heh.) Pomoihminen vaikutti ihan mukavalta ja sitä rataa. Enköhän minä yhdestä viisikuukautisesta kassalla selviä, eller hur?
Viikonloppu on (perjantain tärskyjä lukuunottamatta) sujunut enemmän tai vähemmän iloisesti toisen kotimaisen ääntämisen parissa. (Nelisenkymmentä sivua materiaalia jäljellä - voiton puolella jo siis!) Niiden lisäksi pitäisi tänään vilaista hiukkasen ruotsin kielioppikoukeroita, väsäillä tuo esseerunko kunnolla kuntoon, lukaista parit sonetit in English ja muistaa katsoa Wallander. Eiköhän noilla yhden sunnuntain tapettua saa.
Tahdon myös todeta, että ruoka-, resepti- ja leivontablogit ovat julmia. Päädyn aina lukemaan niitä, kun tili alkaa olla miinuksella eikä jääkaapissakaan ole muuta kuin valo. (Minulta loppui eilen tonnikala. Miettikääpä sitä sitten.) Tahtoisin niiiin tehdä sitä ja tätä ja tuota, leipoa ja namustella jajajaja... Mutta eih. Odottakaapas vain. Kesällä, kun saan jokseenkin säännöllisesti rahaa (josta pitäisi jäädä jopa hieman enemmän kuin se 13€/viikko elämiseen), alan kokkailla. Tai vaihtoehtoisesti luen kellon ympäri ja käyn välissä pyytelemässä bonuskortteja ja henkkareita tuolla parin kilometrin päässä. Vi får se.
Mutta nyt puhelu pääsponsorille (joka myös äitinä tunnetaan), sitten tahkoamaan tuota fonetiikkaa, josko vaikka oppisinkin jotain ruotsin ääntämisestä. (Äänteet hallitsen jo aika hyvin, suprasegmentaaliset ominaisuudet hiukan takkuavat edelleen.)
/N
Sain ystävänpäivänä töitä. Istun vanhan tutun ketjun kassalla täällä Nääsvillessä maaliskuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Oi onnea. (OBS! Ironi!) Niin paljon kuin työtä vihaankin, pakko sitä rahaa on jostain saada kesälläkin, kun KELA ei halua antaa opintotukea. (Kurjakkeet.) Tuskinpa minä silti siihen (kassalle) kuolen. Kotimatkat tosin ovat pelkkää suoraa ylämäkeä, joten saattaapi olla, että se koituu kohtalokseni. (Heh.) Pomoihminen vaikutti ihan mukavalta ja sitä rataa. Enköhän minä yhdestä viisikuukautisesta kassalla selviä, eller hur?
Viikonloppu on (perjantain tärskyjä lukuunottamatta) sujunut enemmän tai vähemmän iloisesti toisen kotimaisen ääntämisen parissa. (Nelisenkymmentä sivua materiaalia jäljellä - voiton puolella jo siis!) Niiden lisäksi pitäisi tänään vilaista hiukkasen ruotsin kielioppikoukeroita, väsäillä tuo esseerunko kunnolla kuntoon, lukaista parit sonetit in English ja muistaa katsoa Wallander. Eiköhän noilla yhden sunnuntain tapettua saa.
Tahdon myös todeta, että ruoka-, resepti- ja leivontablogit ovat julmia. Päädyn aina lukemaan niitä, kun tili alkaa olla miinuksella eikä jääkaapissakaan ole muuta kuin valo. (Minulta loppui eilen tonnikala. Miettikääpä sitä sitten.) Tahtoisin niiiin tehdä sitä ja tätä ja tuota, leipoa ja namustella jajajaja... Mutta eih. Odottakaapas vain. Kesällä, kun saan jokseenkin säännöllisesti rahaa (josta pitäisi jäädä jopa hieman enemmän kuin se 13€/viikko elämiseen), alan kokkailla. Tai vaihtoehtoisesti luen kellon ympäri ja käyn välissä pyytelemässä bonuskortteja ja henkkareita tuolla parin kilometrin päässä. Vi får se.
Mutta nyt puhelu pääsponsorille (joka myös äitinä tunnetaan), sitten tahkoamaan tuota fonetiikkaa, josko vaikka oppisinkin jotain ruotsin ääntämisestä. (Äänteet hallitsen jo aika hyvin, suprasegmentaaliset ominaisuudet hiukan takkuavat edelleen.)
/N
Kommentit