Joulunpyhät tapaavat mennä ohi niin kovin nopeasti. Niitä odottaa pitkään, mutta sitten WHAM! Menijo. Bygone. Enhän minä valita. Olin ollut ilmeisesti kovin kiltti tyttö. Sain montamontamonta pakettia ja paljon lahjoja. Aika vähän yllätyksiä, mutta ehkä parempi niin. :D
Ondskan jumittaa edelleen. Aion lukea sen tänään loppuun vaikka henki menisi, jotta pääsen (uudestaan) The Scarlet Letterin kimppuun. Tarkoituksena olisi kirjoittaa siitä essee, jotta saan American Literature I:n opintopisteet tililleni. Deadline on 14.1., ja ajattelin kerrankin kirjoittaa tekstin jo hyvissä ajoin. (Suomeksi sanottuna kirjoitan sitä siis paniikissa 13.1. iltana.)
Minulla on ihan hirveä vauvakuume. Tiedän, tiedän. Turha minun on haaveillakaan: opiskelut kesken, ei miestä (niistä on kai hyötyä siinä tekovaiheessa), ei tuloja (opintotukea ei lasketa) jne. Ikävä kyllä olen oppinut olemaan välittämättä moisista täysin turhista loogisista perusteluista. Lueskelen raskaus- ja vauvablogeja, ikkunashoppailen verkossa (ts. kierrän nettikauppoja ja ihastelen vauvanvaatteita) ja - pahin kaikista - selailen nimilistoja. Yhtään liioittelematta minulla on tähän mennessä kertynyt pääkoppaani niin järjettömän suuri määrä nimiä, että vaikka pyöräyttäisin muksun per vuosi seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajan, jäisi luultavasti muutama käyttämättä. :D No life, no worries. Ehkäpä minun olisi parempi vain mönkiä hiljaa sohvannurkkaan lukemaan ja pitää suuni kiinni ainakin siihen saakka, että löydän ukon, saan opiskelut opiskeltua ja sitä rataa.
Sköt om er!
/N
Ondskan jumittaa edelleen. Aion lukea sen tänään loppuun vaikka henki menisi, jotta pääsen (uudestaan) The Scarlet Letterin kimppuun. Tarkoituksena olisi kirjoittaa siitä essee, jotta saan American Literature I:n opintopisteet tililleni. Deadline on 14.1., ja ajattelin kerrankin kirjoittaa tekstin jo hyvissä ajoin. (Suomeksi sanottuna kirjoitan sitä siis paniikissa 13.1. iltana.)
Minulla on ihan hirveä vauvakuume. Tiedän, tiedän. Turha minun on haaveillakaan: opiskelut kesken, ei miestä (niistä on kai hyötyä siinä tekovaiheessa), ei tuloja (opintotukea ei lasketa) jne. Ikävä kyllä olen oppinut olemaan välittämättä moisista täysin turhista loogisista perusteluista. Lueskelen raskaus- ja vauvablogeja, ikkunashoppailen verkossa (ts. kierrän nettikauppoja ja ihastelen vauvanvaatteita) ja - pahin kaikista - selailen nimilistoja. Yhtään liioittelematta minulla on tähän mennessä kertynyt pääkoppaani niin järjettömän suuri määrä nimiä, että vaikka pyöräyttäisin muksun per vuosi seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajan, jäisi luultavasti muutama käyttämättä. :D No life, no worries. Ehkäpä minun olisi parempi vain mönkiä hiljaa sohvannurkkaan lukemaan ja pitää suuni kiinni ainakin siihen saakka, että löydän ukon, saan opiskelut opiskeltua ja sitä rataa.
Sköt om er!
/N
Kommentit