Sainpa sitten itseni vihdoin ja viimein keskustaan saakka. Tarkoituksena oli juosta nopeasti hakemaan Akateemisesta kasvatustieteiden kurssia varten yksi kirja, käydä lataamassa bussikortti ja sitten lujaa ruokakaupan kautta kotiin. Kuinkas sitten kävikään? Palasin kotiin neljä kirjaa, kaksi ihanaa paitaa ja ruokaostoksia rikkaampana - ja monen monituista euroa köyhempänä... Kerran kuukaudessahan sitä vain opintotukea saa. Joululomalla tienattu palkka menee suurimmaksi osaksi säästötilille odottamaan kesäkuuta (vuokranmaksuun). Se pienempi osa menee levyihin, jotka tilasin eilen. (Nettishoppailu pitäisi kieltää lailla, prkl.)
Eilen sain täytettyä linnun mentävän aukon sivistyksestäni: luin (vihdoinkin!) Lokki Joonatanin. Se on istunut kiltisti hyllyssä odottamassa vuoroaan jo viikkokausia. Lukemiseen meni vähän päälle puoli tuntia, tulkitsemiseen yöunet (lopetin lukemisen hieman puolenyön jälkeen, katsoin kelloa viimeisen kerran ennen nukahtamista joskus viiden maissa). Sen kunniaksi viihdyinkin sitten sängynpohjalla reippaasti yli puolille päivin. Huomiseksi on pakko pistää kello soimaan, jotta pääsen ensi viikolla yliopistolle heti aamusta.
(Sanokaa vialliseksi ihmiseksi, mutta minä olen ihan järjettömän innoissani uuden lukukauden alkamisesta. Kavereita on ollut ikävä, samoin tunnelmaa. Jopa lehtoreita ja itse yliopistorakennusta! Keväästä tulee melko raskas - erityisesti jos satun saamaan töitä, kuten tarkoitus olisi -, mutta hiiteen se. Turha siitä nyt vielä on murehtia. Huhtikuussa saan opiskella tanskaa ja pääsen pitkäksi viikonlopuksi Selkämeren paremmalle puolelle opiskelukavereiden ja herttaisen lehtorin kanssa. :>)
Ja jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, mukaan tarttui seuraavannäköinen kasa kirjoja. Uzodinma Iwealan Ei kenenkään lapset olen tahtonut lukea jo pitkään. Nyt, kun halvalla (puoleen hintaan 12,95€) sai, ei sitä raaskinut jättää ostamatta. Ensimmäisten kahdenkymmenen sivun perusteella vaikuttaa erittäin lupaavalta. Lapsuudesta vanhuuteen - iän sosiologiaa on siis kasvatustieteiden kurssia varten. Odotukset eivät ole kovinkaan korkealla. :D Henning Mankellin Innan frosten oli ihan puhdas heräteostos. Olen nähnyt leffan montamontamonta kertaa (tulee muuten kolmoselta sunnuntaina 6.1. iltakymmenen jälkeen; suosittelen) ja olen ihan kär i Krister Henriksson. Mankellin Syvyys oli sen verran vaikuttava kokemus, että pakko Wallanderejakin on kirjallisessa muodossaan kokeilla. Tove Janssonin Finn Family Moomintroll on lahjaksi amerikkalaiselle kaverille, joka saa ensimmäisen lapsensa pikapuoliin.
Ja nyt vihdoin ja viimein sen American Literature I:n esseen kimppuun, jonka tekeminen piti aloittaa jo ennen joulua. :D
Sköt om er!
/N
Eilen sain täytettyä linnun mentävän aukon sivistyksestäni: luin (vihdoinkin!) Lokki Joonatanin. Se on istunut kiltisti hyllyssä odottamassa vuoroaan jo viikkokausia. Lukemiseen meni vähän päälle puoli tuntia, tulkitsemiseen yöunet (lopetin lukemisen hieman puolenyön jälkeen, katsoin kelloa viimeisen kerran ennen nukahtamista joskus viiden maissa). Sen kunniaksi viihdyinkin sitten sängynpohjalla reippaasti yli puolille päivin. Huomiseksi on pakko pistää kello soimaan, jotta pääsen ensi viikolla yliopistolle heti aamusta.
(Sanokaa vialliseksi ihmiseksi, mutta minä olen ihan järjettömän innoissani uuden lukukauden alkamisesta. Kavereita on ollut ikävä, samoin tunnelmaa. Jopa lehtoreita ja itse yliopistorakennusta! Keväästä tulee melko raskas - erityisesti jos satun saamaan töitä, kuten tarkoitus olisi -, mutta hiiteen se. Turha siitä nyt vielä on murehtia. Huhtikuussa saan opiskella tanskaa ja pääsen pitkäksi viikonlopuksi Selkämeren paremmalle puolelle opiskelukavereiden ja herttaisen lehtorin kanssa. :>)
Ja jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, mukaan tarttui seuraavannäköinen kasa kirjoja. Uzodinma Iwealan Ei kenenkään lapset olen tahtonut lukea jo pitkään. Nyt, kun halvalla (puoleen hintaan 12,95€) sai, ei sitä raaskinut jättää ostamatta. Ensimmäisten kahdenkymmenen sivun perusteella vaikuttaa erittäin lupaavalta. Lapsuudesta vanhuuteen - iän sosiologiaa on siis kasvatustieteiden kurssia varten. Odotukset eivät ole kovinkaan korkealla. :D Henning Mankellin Innan frosten oli ihan puhdas heräteostos. Olen nähnyt leffan montamontamonta kertaa (tulee muuten kolmoselta sunnuntaina 6.1. iltakymmenen jälkeen; suosittelen) ja olen ihan kär i Krister Henriksson. Mankellin Syvyys oli sen verran vaikuttava kokemus, että pakko Wallanderejakin on kirjallisessa muodossaan kokeilla. Tove Janssonin Finn Family Moomintroll on lahjaksi amerikkalaiselle kaverille, joka saa ensimmäisen lapsensa pikapuoliin.
Ja nyt vihdoin ja viimein sen American Literature I:n esseen kimppuun, jonka tekeminen piti aloittaa jo ennen joulua. :D
Sköt om er!
/N
Kommentit