Henning Mankellin Syvyys. Tunkee uniin. Minä tahdon itselleni kapteeni Lars Tobiasson-Svartmanin (pienin parannuksin, jos mitenkään mahdollista, tackskaniha). Ja nuo lyhye(hkö)t virkkeet todistavat (taas kerran), että miehet ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisia otuksia - ja rytmittävätkin kivasti kertomusta. Puhun nyt sekä virkkeistä että miehistä.

Palailin eilen vanhempien luota kotiin. Aivan mahtava olo yhden hyvin nukutun yön jälkeen hiljaisessa (joskin sotkuisessa) asunnossa. Kyse ei ole siitä, etteikö perheeni (äiskä, iskä ja velikin) olisi minulle tärkeä. Kyse on siitä, että minä olen mieluummin yksin. Sitä paitsi aina, kun olen vanhempieni luona, joudun painamaan minuuttiaikataululla ympäri maakuntaa ehtiäkseni vierailemaan kaikkien isovanhempieni ja muiden sukulaisteni luona. Ja ei, minä en sano, etteivätkö hekin olisi minulle tärkeitä, rakkaita jne. Kyse on vain siitä, että jopa minä tahtoisin ehtiä huilata hiukan. :D

Valivali, angst angst. :P

Tänään ohjelmassa reipas kävelylenkki (kauppaan ja postiin - kävelylenkki yhtäkaikki), pyykinpesua ja The Scarlet Letteriä. Pari työhakemustakin pitäisi varmaan askarrella kasaan.

Käytännössä siis päätynen sohvannurkkaan Lars Tobiasson-Svartmanin kanssa. <3


/N